Taas on yks etappi saavutettu. Kävin niskaturvotusultrassa ja verikokeissa eilen. Masussa oli kaikki hyvin. Olin jännityksestä jäykkänä, enkä uskaltanut katsoa ruudulle ennen kuin lääkäri sanoi, että kaikki on ok. Huone oli sama missä kohtuni todettiin tyhjäksi edellisessä raskaudessa.
Pääsin myös kuuntelemaan sydänääniä. Mikä hetki. Itku oli koko ajan tuloillaan. Tämän jälkeen labraan kävellessä leijuin onnellisena. Oli mahtavaa soittaa miehelle hyvät uutiset sairaalakäynnin jälkeen. Hän ei valitettavasti päässyt paikalle. Toivottavasti rakenneultraan pääsisi mukaan.
Tänään Rv 11+5.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti