Suru puserossa

Tämä nyt ei varsinaisesti liity lapsettomuuteen, mutta oma osuutensa sillä varmaankin on siihen että saatiin eilen illalla mojova riita aikaiseksi. Hermot kireilee molemmilla. Olen ollut useampana päivänä pääkipuinen, niskat jumissa. Eilinenkin meni oikeastaan koko päivän välillä kipuillen. Iltayöstä kipu paheni niin pahaksi, että tulin avanneeksi suuni nukkumaanmenosta liian aikasin. Meillä oli miehen sisko miesystävänsä kanssa kylässä. Odottelin n.2 tuntia ja sitten alkoi kiehumaan yli. Käytin aika terävää kieltä ja mies suuttui siitä niin, että soittivat taksin ja lähtivät hotelliin yöksi.

Eikä siinä mitään, mutta miehestä ei ole kuulunut vieläkään mitään. Sisko kävi miehineen hakemassa päivällä loput tavaransa ja lähtivät kotiin ajelemaan. Siinä tavaroita hakiessa tuli vaihettua pari sanasta. He eivät kuulemma tiedä missä mies on ja kuulin siskoltansa lauseen "x ei sinua kovin kauaa katso". Mene ja tiedä mitä ovat jutelleet, mutta näin mullakin oli jo yöllä olo ettei nyt olekaan mistään pikkuriidasta kyse, vaikka aihe aika mitätön onkin. En tiedä mistä johtuu tuo tunne, koska päivällä vielä oltiin niin onnellisia kun yhdessä kokkasimme tarjottavia.

Toivon totisesti, että mies pian kotiutuu tai laittaa ainaki viestin että kaikki on hyvin. Hänellä on puhelin kiinni ollut koko ajan. Olen yrittänyt soittaa ja pari viestiäkin olen laittanut. Kaikki muut nauttivat alkoholia paitsi minulle ei maistunut, koska voin välillä pahoin.

Taidan olla aika hirviö näine välillä kiehahtavine tunteineen.

Ekasta Terolut kierrosta

Terolut tuntuu toimivan niinkuin pitääkin. Kierto on tasan 28 päivää. Tottakai olen pettynyt, miksen olisi. Aina sitä toivoo, että tapahtuiskin ihme ja tulisi luomusti raskaaksi. En kuitenkaan ole nyt samalla tavalla surullinen kuin yleensä. Olen tyytyväinen kierron lyhenemisestä. Kuukautiset tulivat kuin kellonlyömällä, ei mitään tiputtelua tms.

Toukokuuta ja sen clomi-avusteista kiertoa odotellen... Jaksaa jaksaa. Näin ainakin odottelu lyhenee kiertojen osalta. Itseasiassa, jos kierto ei pitene seuraavat kuukautiset alkavat jo huhtikuun puolella.

Vaikuttaisi myös siltä, että verenpainelääkityksessä on löydetty sopiva annostus. Ymmärrän hyvin miksi tilaa haluttiin seurata. Olin tässä välissä tosi huonovointinen välillä ja ihmekös tuo kun tapahtui alasajao kahdesta lääkkeestä ja yksi vain jäi käyttöön.

Torstain torinoita

Olen miettinyt olenko todellakin ollut niin etäinen viime aikoina ja kuukausina, että tuntuu kuin ystävät/kaverit olisivat sen myötä kaikonneet kauas. Paria henkilöä lukuunottamatta näin on käynyt ja tunnen välillä itseni todella yksinäiseksi. Yksi näistä henkilöistä vannotti vielä vajaa vuosi taaksepäin, että hän on koska vaan valmis kuuntelemaan. Onhan hänellä itselläänkin kokemusta lapsettomuudesta. En ole kuormittanut ketään, ei ole siitä kyse ettei hän enää jaksaisi. Vaan siinä vaiheessa, kun olin valmis keskustelemaan sain aika nuivan vastaanoton. Oltiin kuiten muutoin jutuissa ni siksi hiukan ihmettelen.

Oikeastaan huomasin jo viime vuoden puolella, ettei joitakin tyyppejä jaksa hitustakaan kiinnostaa meidän lapsettomuus tai lähinnä toisten tunteet. Puukkoa väännettiin haavassa joko tarkotuksella tai tahattomasti. En ole kysynyt asiasta, koska silloin tuntui niin pahalta. Olen ollut hiljaa ja ottanut kaiken vastaan. Juu, olen kiltti "tyttö" enkä pullikoi vastaan, vaikka joskus ois syytä ollut.

Tästä mun "tohvelimaisuudesta" kuten mies asian ilmaisi on tullut muutenkin ongelmia ihan nykyhetkeen. En kerta kaikkiaan osaa avata suutani jutellessa gynen kanssa. Olen nyt viime päivinä puheluiden kautta hoitanut lääkeannostuksien nostoja jne. Annan viedä itteeni niinkuin pässiä narussa ja itken sitten jälkeenpäin ja olen vihainen itselleni. Meillä ei oikeasti synkkaa tämän lääkärin kanssa ollenkaan, vaikka luulin että homma lähtisi toimimaan. Eka käyntihän oli mulle ikävä kokemus ja toisella kertaa miehen ollessa mukana kaikki meni hyvin. Lääkäri on jyrkkä ja kylmä.

Viimisimmän puhelun jälkeen mies avasi linjat ja soitti uudelleen, vaikka aikaa ei oltukaan varattu. Hän halusi jututtaa lääkäriä ja oli kertonut miltä minusta tuntuu. Ehkä siksi, että olin jo ilmoittamassa polille etten enää käy siellä vaan annan koko asian olla. Hävettää, olen ihan reppana. :(  Olisi todella ikävää, jos en vaan huonojen kemioiden takia haluaisi enää jatkaa. Käymme siis julkisella puolella ja siellä ei ole tarjota toista lääkäriä meidän paikkakunnalla. Yksityiselle meneminen ei ole vielä suunnitelmissa. Tottakai mikäli julkisen puolen hoidoista ei ole apua niin sen jälkeen, jos on järkeä jatkaa niin menemme. Kaikki kuiten aikanaan.

Tänne blogiin saan onnekseni kirjoitettua asiat niiku ne ovat. Ihan toivoton tapaus en kait sitte ole.

Masistelua

Olen viime lääkärissäkäynnin jälkeen ollut haluton testailemaan ovulaatiota. Jätin testaamiset kokonaan väliin. Ei kiinnosta ja tuntuu turhalta, lääkäri on selvin sanoin sanonut useamman kerrankin, että ei usko ovulaation tapahtuvan lainkaan ja omat aiemmat pitkätkin testauspätkät tukevat tätä tietoa. Enhän ole ikinä saanut kahta viivaa edes ovistestiin. Olisin onnellinen edes pienestä haamuviivasta. Positiivinen raskaustesti kuulostaa niin kaukaiselta haaveelta.

Aamulämpöjä olen mittaillut, mutta mahtaako nekään nyt todellista kuvaa antaa Terolutin lämpöjä nostattavasta vaikutuksesta johtuen. Torstaina menee tän kierron viimeinen Terolut. Fertility Friend laitto ekaks mahdollisen oviksen kp9 ja muutti sen myöhemmin kp13, mutta näille nyt on ihan sama missä ne ovat. En ole kovinkaan valoisalla mielellä, koska tiedän seuraavan kierronkin menevän ihan samaan olemattomuuteen. En usko käyttäväni ovistestejä sielläkään. Tässä sitä viime postauksessa vannomaani "postiivista ajattelua".

On paha olla. Väsyttää päivällä normaalia enemmän, toisaalta sitten taas yöllä ei meinaa saada nukutuksi. Tänään kp22. Jää nähtäväksi lyhentääkö terot lainkaan tätä kiertoa. Tuntuu inhottavalta, kun ei ole muuta kuin negatiivista kirjotettavaa. Tänne oksennan pahan oloni.

Aamun ajatuksia

TSSG-tutkimuksen tulos. Munatorvet ovat auki ja kaikki muukin näyttäisi olevan kunnossa. Itse tutkimuskin meni hyvin, ihan niinkuin jokunen vuosi sitten aiemmin. Pari kertaa tutkimuksen aikana vihlaisi kipeää, mutta ei mitenkään sietämättömästi. Kivut muistuttivat kuukautiskipuja, mutta vahvempia ja kestivät vain sen hetken. Ekaan munatorveen pumpattaessa nestettä ja ilmaa kuplat näkyivät pikaisesti näytöllä. Ehdin jännitykseltä jopa hiukan seuraamaan tilannetta. Toinen ei sitten ollutkaan ihan niin pikainen. Sinne sai pumpata nestettä ja ilmaa useamman kerran. Tunsin kovaa kipua ja ajattelin et tukossa taitaa olla, mutta lopulta kuplat näkyivät myös siellä. Tällä käynnillä sain myös Terolutit säännöllistämään kuukautiskiertoa ettei kierto venyisi kuten viime kierrossa.

Olen erittäin helpottunut käynnillä saamista tiedoista. Munatorvet ovat auki ja lapsettomuuden syy on oletettavasti anovulaatio. Minulla ei ole esim. PCO.ta tai endoa, jotka sitten taas vaatisivat lisätoimenpiteitä. Silti olen murheenmurtama siitä, että en saa clomeja käyttöön vielä tästäkään kierrosta vaan vasta toukokuussa ja sekään ei ole varmaa. Reseptiä ei kirjoitettu valmiiksi. Eihän clomit sitä takaa, että raskautuisin heti, mutta olisin halunnut jo nyt saada tilaisuuden tietää kasvaako munarakkula edes. Lääkäri totesi, että pelkässä anovulaatitilanteessa meillä olisi muka jotenkin parempi onnistumismahdollisuus. Ei lohduttanut siinä tilanteessa ja näiden vuosien jälkeen en missään asiassa katso olevani jotenkin helpommassa asemassa.

Se ei ole pelkkä anovulaatio. Minulle se tarkoittaa sitä etten voi tulla raskaaksi ilman apuja ja joku on niiden lääkkeiden reseptien kirjoittaja, joita tarvitsen ovulaation aikaansaamiseksi ja joku voi olla myös kirjoittamatta reseptejä. Tietysti on myös mahdollista, ettei mikään valmiste toimikaan. Olen myös varautunut pahimpaan.

Eilen illalla kuiten sohvalla makoillessani tuli sellainen levollinen olo, vaikka koko päivän ja alkuillan olin hirmu itkuinen ja jopa vihainen tulevasta odottelusta. Sanoin miehelle, että ei tämä yksi odottelukierto tässä välissä niin paha ole. On se pitkä aika vuosien odottelun jälkeen, mutta ei kuitenkaan ole kun "järkevässä tilassa" ajattelee. Tällä väliajalla saadaan verenpainelääkitys muutettua. Nostetaan lääkeannosta mikäli tilanne sen vaatii. Kysyin mieheltä mikä hänen olo on ja hänkin oli rauhoittunut. Päivällä hän meni polikäynnin jälkeen heti ulos touhuilemaan mistä tiiän hänellä olleen paha olo. Se on hänen keinonsa selviytyä, tehdä jotain. Siellä hän paukutteli vanhan ulko-oven irti ja asensi uuden.

Nyt vain positiivista ajattelua ja levollista mieltä. Yritän olla antamatta murehtimiselle valtaa, mutta pahojen päivien takia ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Katsotaan rauhassa mitä kevät tuo tullessaan.