Seurantaultra ja jatkosuunnitelmia

Seurantaultrassa käyty tänään ja oikealla oli 1 hyväkokoinen rakkula. Huomenna jollei ovulaatiotesti näytä positiivista pistän Pregnylin. Inseminaatiota ei tähän kiertoon tehdä, koskapa tää rakkula oli oikealla puolella missä mulla ei enää ole munatorvea. Ei se kuulemma ole mahdottomuus raskautua siltikään. Pah sanon minä, tuskin tapahtuu. Limakalvo hyvä reilu 7mm.

Nyt päätettiin sitten vaihtaa lääke seuraavaan kiertoon. Eli aloitetaan pistoshoidot Puregonilla. Toiveena olis, että kasvaisi useampi rakkula kuin vain yksi tätä käytettäessä. Hinta hiukan hirvitti, kun katsoin mitä kustantaa. Noin 180€ yhteen kiertoon, mutta tuleehan se maksukatto sitten jossain vaiheessa vastaan.

Muutoin juttelimme siitä kuinka monta inssiä vielä tehdään ja lääkäri kannattaa meille vielä kahta eli yhteensä sitten ois se 4 tarkotus kokeilla. Samapa tuo mulle, kolmannen jälkeen saadaan kuiten itse päättää halutaanko vielä se neljäs.

Blogilistan tyhjennys

Minun piti hiukan siivoilla lukulistaa, mutta siitä tulikin kunnon tyhjennys. Jäljelle jäivät vain me pitkään yrittäneet, minuakin pitempään yrittäneet, adoptioprosessissa olevat ja yksi ainut raskausblogi.

Ihanan moni on päässyt tavoitteeseensa. Katsoin silti parhaimmaksi poistaa listalta nämäkin. Ne eivät valitettavasti mulle enää tuo toivoa onnistumisesta kuten aiemmin.

Kohti uutta yritystä

Niinhän siinä kävi, että mitään uusinta raskaustestiä ei tarvittu. Kuukautiset alkoivat eilen, tosin ihmettelen miks meni noinki pitkään, kun Terolutteja käyttäessä ovat alkaneet nopeammin viimeisen pillerin jälkeen.

Olo ei ole mitenkään kauhean musertunut ja surullinen, en oikeastaan kovinkaan paljon laittanut uskoa onnistumiseen ilman ovulaationinduktiota.  Miksi se ilman onnistuisi, kun ei onnistu sen avullakaan. Kyllä itkin eilen aamulla jonkun aikaa, mutta en mitään kauheeta romahdusta kokenut kuten epäonnistuneiden inseminaatioiden jälkeen. Tietysti se tuntuu pahalta, kun sitä lasta niin kovasti toivoo elämäänsä.

Onko mun pakko jatkaa ja jaksaa, kun en näe valoa tän tunnelin päässä yhtään? Tämän kysymyksen esitin miehelleni eilen kahvipöydässä. Olen menettänyt täysin luottoni hoitoihin ja onnistumiseen en usko lainkaan. Tosi inhottava tilanne. Siinä juteltuamme sovimme kuitenkin, että koitan jaksaa vielä ja pakkohan mun on.

Loppukierron ajatuksia

Hei pitkästä aikaa. Olen ihan tietoisesti pitänyt taukoa tämän loppukierron täältä blogista. En ole myöskään muiden blogeja halunnut seurata. En tällä hetkellä halunnut lukea positiivisista testeistä ja onnellisuudesta. Ne riipaisee aina niin syvältä, vaikka ei pitäis ja en halunnut pilata tässä kierrossa ollutta hyvää mieltä satuttamalla itseäni niillä.


Nukkuminen on muodostunut mulle näinä kahtena viikkona isoksi ongelmaksi. En millään saa unta kuin vasta kahden-kolmen aikaan yöllä. Silloin tulee kaikeinlaista mietittyä ja hiukan ahdistuttua. Onneksi ylös sängystä pääseminen aamulla ei kuitenkaan tuota hankaluuksia. Mitään lääkettä en halua ottaa tähän vaivaan, vaan odotan et rytmi tasoittuis itsestään.


Kevät on ihanaa aikaa, vaikka surullistahan tämä on, että jumitamme edelleen tässä odotuksen odottamis-vaiheessa. Silti on olen jotenkin herännyt eloon ja nautin asioista ihan eri tavalla. Taukokierto osui ihan nappi kohtaan.


Täällä mennään tänään 13 DPO. Eilen testi näytti negaa, tänään en edes tehnyt. Katsotaan, jos tarvetta tehdä tulee.