Inseminaatiosta selvinnyt

No niin, nyt on ensimmäinen inseminaatio takana. Tiesin kyllä, että toimenpide ei ole hankala, mutta silti sain vaivoin 4 tuntia nukuttua viime yönä. Meillä on matkaa suuntaansa tunti sairaalalle niin aamulla aikaisin startattiin ja puolen päivän jälkeen oltiin takaisin kotona.

Ovulaatiotesteillä en saanut positiivista tulosta maanantaina, joten pistin sit Pregnylin kuten oli sovittu. Voi luoja minä jännitin. Itse pistäminen kuitenkin sujui hyvin ja vain pieni pisara verta jäi pintaan. Kun koko homma oli tehty tuli vasta tärinä käsiin. Parempi näinpäin.

Nyt vain odotetaan ja talletetaan siimahäntiä vielä kotonakin. Ihan kunnon piinapäivät tiedossa. Toiveet ovat taas nousseet pintaan. Liikaa en uskalla kuitenkaan toivoa.

Uutisia ultrakäynniltä

Aamulla aikaisin ajelin polille muutaman tunnin yöunien jälkeen varmana siitä, että huonoja uutisia tulee kuitenkin. Eipäs tullutkaan. Ensimmäisenä katsottiin oikea puoli ja kappas kysta on hävinnyt itsekseen. Oikealla myös 10mm folli.

Vasemmalla oli 17mm folli ja inseminaatio tehdään maanantaina tai tiistaina. Riippuen minä päivänä ovistesti näyttää plussaa. Taikka mikäli ei näytä minään päivä plussaa, mulla kun on ollut hankaluuksia noiden testien kanssa, niin sitten pistän Pregnylin maanantaina ja tiistaina olisi inssi. Limakalvo ei ollut kovinkaan kaksinen, mutta minkäs teet.

Oli ihanaa nukahtaa päiväunille pitkästä aikaa tyytyväisenä.

Vuoden ensimmäinen

Tänään on kp 1. Kärsin koko eilisen päivän kovasta pääkivusta ja arvelinkin kivun ennustavan kuukautisia. Kierron pituus on Teroluttien ansiosta mallillaan, edes joku asia toimii tässä kropassa. Saan iltapäivällä varattua ultran.


Saapa nähdä millaiset kuukautiset tällä kertaa on. Mullahan meni kuukautiset Clomien käytön seurauksena todella niukoiksi. Sanoin kyllä siitä lääkärille ja olin heti alkuun jo huolissani limakalvon paksuudesta, mutta ei niitä otettu huomioon. Viimeisimmät kuukautiset olivat sellaiset ettei oikein tiiä missä kohtaa olivat. Piti vain arpoa. Eli niitä ei juurikaan ollut, voisi sanoa että tiputtelin usean päivän putkeen.


Muutoin ei ole oikein mitään kirjoitettavaa. Olen jotenkin jumittunut siihen tilaan, että kroppa on päättänyt lakata toimimasta. Oletan, että menen ihan turhaan ultrattavaksi. En usko, että siellä mitään rakkuloita kasvaa. Pelkään, että kysta on tullut jäädäkseen haittaamaan kiertoja. Ovulaatiotestitkin näyttävät mitä sattuu. Pelkoa on paljon. Toivottavasti yllättyisin positiivisesti tässä kuussa vielä toisen kerrankin ja folleja alkaisi kasvamaan. Toivoa voin, vaikka pelkään pahinta.

Tunne

Tänään olen miettinyt paljon sitä miksi itse joudumme niin paljon kyselemään asioiden perään ennen kuin mitään muutoksia hoidoissa tehdään. Inseminaatiotkaan eivät vielä ois käsillä ellei itse oltais "vaadittu". Niitä ei siis kuitenkaan ole vielä yhtään tehty, koska lääke ei toiminut. Nyt toinen esimerkki on Femar annostus. Seuraava kierto olisi menty samalla määrällä lääkettä, mutta oltii lääkäriin yhteydessä puhelimitse niin siinä hän sitten sanoi, että voin annosta nostaa. Eli ellei ois itse miettinyt tässä välissä asiaa ja tullut olo et tarttis tehä jotain olisi annos ollut sama minimi. On myös tunne, että ultrakäynneillä on kauhea kiire aina saada henkilö mahdollisimman nopeasti ulos huoneesta eli ei sillä hetkellä useinkaan saa sanottua kaikkia asioita. Ehkä tää on vain tunne.

Nämä asiat plus muutama muukin juttu, joita en jaksanut tähän alkaa kirjoittamaan ovat tehneet minulle tunteen, että ei meitä oteta tosissaan ja kaikkea ei vaan tehdä mitä voitais.  Ehkä ihan hullu ajatus, mutta siltä tuntuu. Välillä olen jopa sitä mieltä, että miks ees jatkaa näitä ellei hoitava taho tuon enempää panosta asiaan.  Minä, jolla on hirveä mittavan suuri vauvakuume olen välillä luovuttamassa jopa, kun nämä tuntemukset tulee päälle. Musta se vaan kertoo jotain että itse pitää olla näin kovin tuntosarvet pystyssä, lääkärin pitäisi nämä asiat hoitaa ei meidän itse. Miten muilla, oletteko paljon joutuneet "vaatimaan"? Vai onko mulla vain päässä vikaa, tuntuu ettei kukaan muu ole tästä samasta asiasta näin paljon narissut kuin minä.