Lukulista

Ehdin kivasti tutustua blogeihin tälle aamulle ja kylläpä vain mun lukulistassa on vähän luettavaa enää. En halua alkaa seuraamaan raskausblogeja, enkä vauvablogeja. Ne vain tällä hetkellä tuntuvat mulle niin vierailta ja vaikka ne antavatkin toivoa niin en siltikään. Anteeksi.

Saa ehdottaa blogeja luettavaksi.

Kolmas kertako toden sanoo?

Tänään aloitettu kolmas Clomifen kuuri ja pikkuhiljaa pieni toivonkipinä alkaa jälleen hiipiä sisimpään. Ensi viikolla menen seurantaultraan, vaikka mieleni tekisi olla menemättä. Pelko siitä, että meille tämä kolmas kertakaan ei tuo onnistumista on kuiten läsnä.

Aatoksia loppuvuodesta

Olen viime aikoina ajatellut taas enempi keväällä ollutta kohdunulkoista. Luulin jo päässeeni jokseenkin asiasta yli, mutta niin väärässä olin. Tänään aamulla romahdin kesken suihkussa olon tuskaisesta olostani. Itkin ja itkin.

Jos kaikki olisi mennyt oikein niin minullahan olisi laskettu aika ollut vuoden viimeisenä päivänä. Tämän ajan olisi pitänyt olla meille jännittävää ja kutkuttavaa uuden odotusta, mutta ei elämä on edelleen vain ja ainoastaan odotuksen odotusta. Eikä kukaan pysty meille lupaamaan, että muutosta tulisi.

Haluaisin hypätä yli tämän Joulunodotusajan, Joulun ja uuden vuoden ensi vuoden kevääseen ja olla onnellisesti raskaana mielellään tottakai. Ellen saa olla raskaana hypätään edes ajan yli suoraan kevääseen. Kaikkeahan saa haluta. Loppu vuosi tulee olemaan erityisen raskas, koska en pysty olemaan ajattelematta missä kohtaa voitais olla jo menossa.

Kiitos, jos jaksoit lukea tämän itsesäälissä rypevän kirjottaman tekstin pätkän.

Matalapainetta ilmassa

 Olen koko loppukierron ollut hyvin masentunut, itkenyt ja surrut. Tilannetta ei ainakaan yhtään helpottanut, että henkilö jota luulin ystäväkseni puukotti minua lapsettomuusasialla pahasti selkään. Ja kyllä vain mä toivon, että tälle henkilölle tulee vielä joskus eteen tilanne, että hän huomaa mitä olen tarkoittanut kertoessani näistä asioista hänelle. Että hän edes hitusen ymmärtäis mitä olen kokenut. En halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan enää, loukkaantumiseni on hyvin syvää. Mä olen semmonen katkera ämmä, josta muissakin blogeissa on kirjoitettu.

Tänään mennää kp 28. Mahdollisesti huomenna jo alkaa ne pirun kuukautiset ja pitäs koittaa jaksaa saada ittensä vetoon seuraavaan clomikiertoon. Mistä ihmeestä löydän siihen virtaa taas.

Puolvälin ylitse

Tässä sitä nyt ollaan kierron siinä vaiheessa, että ovulaatio on takanapäin. Toiveet ei ole kovinkaan korkealla tästä kierrosta, koska johtofollit kasvoivat väärällä puolella olevassa munasarjassa. Masentaa aika kovasti tuo kohdunulkoisen vuoksi poistamaan jouduttu munatorvi. Eihän se muuta kuin heikentää mahollisuuksia onnistua. Nyt kun vielä ultrassa todettiin, että missä rakkulat luuraa menetin toiveikkuuuteni ja romahdin. Nyt jo, vaikka kuukautisten alkuun on pitkä aika vielä. Ehkä ens kierrossa tai sitten ei :( Tässä kohtaa tieto tosiaan lisäsi tuskaa.

Sain kuiten jotenkin itteni kerättyä kasaan ja aloitin ovulaatiotestien tekemisen. Kyllä se ovulaatio sieltä löytyi kp14. Tähän kiertoon sain myös käyttöön Lugesteronin. Terolutit mulle jäi myös, mutta lääkäri kehoitti käyttämään niitä vain kierroissa joissa en löydä ovulaatiota lainkaan ja muutoin lugeja. Niitä kiertoja nyt ei ole enää ollutkaan löydettyä toimivat liuskatestit.

Hiukan myös protestoin sitä, että joudun ensi kierrossakin menemään seurantaultraan. En haluais tosiaan mitään ylimääräistä informaatiota. En jaksanut alkaa gynen kanssa vääntämään asiasta vaan menen paikalle. En vaan jaksa taistella.