Olen koko loppukierron ollut hyvin masentunut, itkenyt ja surrut. Tilannetta ei ainakaan yhtään helpottanut, että henkilö jota luulin ystäväkseni puukotti minua lapsettomuusasialla pahasti selkään. Ja kyllä vain mä toivon, että tälle henkilölle tulee vielä joskus eteen tilanne, että hän huomaa mitä olen tarkoittanut kertoessani näistä asioista hänelle. Että hän edes hitusen ymmärtäis mitä olen kokenut. En halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan enää, loukkaantumiseni on hyvin syvää. Mä olen semmonen katkera ämmä, josta muissakin blogeissa on kirjoitettu.
Tänään mennää kp 28. Mahdollisesti huomenna jo alkaa ne pirun kuukautiset ja pitäs koittaa jaksaa saada ittensä vetoon seuraavaan clomikiertoon. Mistä ihmeestä löydän siihen virtaa taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti