Olen viime aikoina ajatellut taas enempi keväällä ollutta kohdunulkoista. Luulin jo päässeeni jokseenkin asiasta yli, mutta niin väärässä olin. Tänään aamulla romahdin kesken suihkussa olon tuskaisesta olostani. Itkin ja itkin.
Jos kaikki olisi mennyt oikein niin minullahan olisi laskettu aika ollut vuoden viimeisenä päivänä. Tämän ajan olisi pitänyt olla meille jännittävää ja kutkuttavaa uuden odotusta, mutta ei elämä on edelleen vain ja ainoastaan odotuksen odotusta. Eikä kukaan pysty meille lupaamaan, että muutosta tulisi.
Haluaisin hypätä yli tämän Joulunodotusajan, Joulun ja uuden vuoden ensi vuoden kevääseen ja olla onnellisesti raskaana mielellään tottakai. Ellen saa olla raskaana hypätään edes ajan yli suoraan kevääseen. Kaikkeahan saa haluta. Loppu vuosi tulee olemaan erityisen raskas, koska en pysty olemaan ajattelematta missä kohtaa voitais olla jo menossa.
Kiitos, jos jaksoit lukea tämän itsesäälissä rypevän kirjottaman tekstin pätkän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti