Blogin avoimuus

Tämä blogi saattaapi muuttua suljetuksi. Tällä hetkellä ahdistaa niin kovin ja en pysty tänne kirjoittamaan kaikkea mitä haluaisin. On vaikea, kun olisi tarve kirjoittaa, mutta ei pysty.

Katsotaan miten käy. En tee mitään hätiköityä päätöstä.

Kevyempi hengittää

Tänä aamuna heräsin pirteämpänä kuin aikoihin, vaikka näkemäni uni ei mukava ollutkaan. Seitsemän aikaan nousin juomaan lasillisen vettä ja jatkoin unia vielä pari tuntia sen jälkeen. Lähemmäs 10 tuntia unta, josta yhtäjaksoista yli 7 tuntia ja se on paljon. Unessa olimme miehen kanssa tupareissa ja siellä oli pariskuntia paljonkin. Useimmilla naisilla lapsia ja he katsoivat minua nenän vartta pitkin ja säälien. Tuntui todella ahdistavalta. Olen helpottunut, että uni on alkanut maistumaan viimeinkin. Tuntuu olevan tehokasta lääkettä. Kyllä selviän tästä, periksi ei anneta.

Suru

Olen rikki. Voisi luulla, että olen vahva, mutta suljen itseni jotta kukaan ei näkisi kuinka paljon minuun koskee. Sisällä myllertävä paha olo vetää välillä pohjalle, enkä meinaa sieltä jaksaa nousta. Mies sai tämän viikon vapaaksi järjestettyä, yksin en tällä hetkellä pystyisi olemaan. Läheisyyden kaipuu on valtava ja tarvitsen hänen lohduttavia/järkeviä sanomisia niin usein vahvistamaan olemistani, että olen huolissani myös hänen jaksamisesta. Kuinka kauan hän jaksaa...

Leikkauksen jälkeinen ilta eli perjantai ja lauantaikin menivät sumussa. Fyysisten kipujen vähennettyä henkiset kivut iskivät rankalla kädellä. Syytän tapahtuneesta itseäni, vaikka moni taho on sanonut etten ole mitenkään voinut aiheuttaa tapahtunutta, enkä olisi sitä voinut estää. Olen pyytänyt lukuisia kertoja mielessäni anteeksi pikkuiselta sitä etten pystynyt häntä suojelemaan. Minulle hän oli todellinen jo tässä vaiheessa. Kuva mielessä pienestä ihmisalusta, jonka sydän sykkii, mutta joka revitään pois ja syke sammuu saa minut täysin raiteltaan. Voihan mielikuvitus. Mieheltäni pyytelen myös anteeksi, että olen viallinen ja hän joutuu vuokseni kärsimään.

Isoimmaksi haasteeksi ovat osoittauneet ahdistus- ja pelkokohtaukset, joita on enimmäkseen iltaisin ja öisin, välillä päivälläkin. Ne rajoittavat elämää niin paljon, että jouduin pyytämään pienen määrän Opamoxia selvitäkseni eteenpäin. Viime yönä nukuinkin pitkään aikaan 6 tuntia putkeen. Ihmisten ilmoille en mielelläni mene. Apteekkiin en suostunut menemään, kaupassa kävin eilen vaan olihan se vaikiaa.

Haava on tällä hetkellä tuore. Pienin askelin eteenpäin. Kyllä elämä vielä voittaa ja meillä on sylissämme pikkuinen. Siihen ajatukseen täytyy luottaa, vaikka kuinka pelottaa.

Tähän loppuun kirjoitan vielä... Kiitos lohduttaneille <3

Viallinen

Torstaina varhaisultrassa kohtu oli tyhjä. Ei löytänyt raskautta lain, ei lääkäri viitsinyt enempää ultrata vaan laitto mut labraan verikokeisiin ja kotiin odottamaan puhelua. Ne sanat "näitä sattuu" tuntui todella pahalta. Ei minkäänlaista myötätuntoa. Raskaushormoni oli niin korkea, että seuraavana aamuna syömättä ja juomatta labran  kautta ultraan ja siitä leikkuriin. Leikkaava lääkäri paikallisti ultralla raskauden munatorven läheltä.

Alkio oli kiinnittynyt vialliseen munatorveen ihan lähelle kohtua. Nyt sitä viallista torvea ei enää ole. Toinen munatorvi on tarkistettu leikkauksessa ja se on normaali. Eihän näitä tosiaan voi tietää, mutta nyt tiedetään, että ainakin toinen munasarja toimii ja sieltä on mahdollista kerätä munasoluja koeputkihedelmöitykseen. Mutta en jaksa nyt enempää...

Alkuviikon ajatuksia

Olo on edelleen kuin hölmöläisellä. Soitin eilen neuvolaan aikaa varatakseni ja ensimmäinen aika on 23.5.  Selitin puhelimessa sitä kuinka en oikein usko vieläkään tuohon plussaan ja miten oudolta tuntuu. Terkkari sanoi, että voin mennä sinne vielä tekemään testin ja niimpä sovimmekin treffit tälle aamulle. Aika ei ollut mikään pitkä. Keskusteltiin hieman minun sairauksista ja päädyttiin lähetteeseen äitiyspoliklinikalle. Menen samalle lääkärille, jonka luona kävin raskauden suunnittelussa maaliskuussa. Sain ajan varhaisultraan ensi viikon torstaille.

Pikkusen palelee ja kylmää välillä, mutta mistään isosta oireaallosta ei ole tietoa. Kahvinjuonti on tökkinyt välillä, mutta liitin sen sairastamaani vatsatautiin. Kertaakaan en oksentanut, vatsa vain oli pahasti sekaisin. Ehkäpä etomista on ihan kummastakin syystä ollut. Olin toissa viikonloppuna aika heikossa hapessa ja joudun käymään lääkärissäkin. Söin kuurina maitohappobakteereja ja aloin piristymään lopulta. Testaamista siirsin ja siirsin. Toisaalta odotin myös kuukautisia ja pitkiä kiertoja on ollut aiemmin paljonkin niin en siksikään mitään kiirettä pitänyt. Pettymyksen pelko painoi mieltä.

Toivotaan, että ihme pysyy mukana <3

Tänään rv 6+0

Epätodellinen olo

Onpas vaikeaa kirjoittaa. Yritän silti. En millään meinaa uskoa todeksi, että raskaus on alkanut "itsekseen" ilman varsinaisia hoitoja. Olin niin asennoitunut siihen, että hoitoihin edetään. Vielä pari viikkoa sitten kysyin gyneltä tarkemmin mitkä tutkimustulokset viittaavat siihen ettei ovulointi kohdallani tapahdu. Kuukautiset ovat olleet 2 krt kokonaan poissa useamman kuukauden, pitkät kierrot ja ultratessa ei ole näkynyt sitä mitä pitäisi, nämä asiat lääkäri kertoi. Eivätkä ovulaatiotestitkään ole näyttäneet ikinä mitään vahvaa viivaa. Oliko niin, että maaliskuun alussa tehdyllä aukiolotutkimuksella oli oma vaikutuksensa, entäpä kahdella Terolut-pätkällä? Mene ja tiedä. Toivon vaan kovasti kaiken menevän jatkossa hyvin. Kaikki on niin kovin alussa vielä.

Laitan tähän joitain tietoja kierrosta ennen positiivista raskaustestiä
-Edellisten kuukautisten alkamispäivä 26.3
-Kp 8-17 ovulaatiotestejä, ilman huipun löytämistä. Parina päivänä näkyi tuskin havaittavat haamut.
-Kp 13, 15 ja 17 seksiä. Mies lähti reissutöihin kp 17, joten kerrat jäivät tuohon.
-Kp 17 aamulämmössä selkeä notkahdus alaspäin
-Kp 34 hailakka haamu raskaustestiin. Noiden liuskatestien tulkinta ei ole vahvin puoleni.
-Kp 38 digitestin tulos:Raskaana 2-3

Mitään varsinaisia raskausoireita en ole havainnut. Aamulämmöt ovat pysyneet koholla ja kuukautiset jäivät tulematta. Muutamana päivänä pari veristä tippaa sillon kun kuukautisten olisi pitänyt alkaa.

Olen puulla päähän lyöty. Menee varmaan tovi ennenkuin tämä menee tajuntaan. Olo on onnellinen, mutta varautunut ja hieman pelokas.

Tänään torstaina

Tulin pikaisesti kirjottamaan kuulumisia.

Olo on ihan outo. Tapahtuiko tämä todella tänään... Digitestin viesti Raskaana 2-3. Tätä täytyy pureksia hiukan. Kirjoitan myöhemmin jotain järkevää, nyt ei kykene.