Aamun ajatuksia

TSSG-tutkimuksen tulos. Munatorvet ovat auki ja kaikki muukin näyttäisi olevan kunnossa. Itse tutkimuskin meni hyvin, ihan niinkuin jokunen vuosi sitten aiemmin. Pari kertaa tutkimuksen aikana vihlaisi kipeää, mutta ei mitenkään sietämättömästi. Kivut muistuttivat kuukautiskipuja, mutta vahvempia ja kestivät vain sen hetken. Ekaan munatorveen pumpattaessa nestettä ja ilmaa kuplat näkyivät pikaisesti näytöllä. Ehdin jännitykseltä jopa hiukan seuraamaan tilannetta. Toinen ei sitten ollutkaan ihan niin pikainen. Sinne sai pumpata nestettä ja ilmaa useamman kerran. Tunsin kovaa kipua ja ajattelin et tukossa taitaa olla, mutta lopulta kuplat näkyivät myös siellä. Tällä käynnillä sain myös Terolutit säännöllistämään kuukautiskiertoa ettei kierto venyisi kuten viime kierrossa.

Olen erittäin helpottunut käynnillä saamista tiedoista. Munatorvet ovat auki ja lapsettomuuden syy on oletettavasti anovulaatio. Minulla ei ole esim. PCO.ta tai endoa, jotka sitten taas vaatisivat lisätoimenpiteitä. Silti olen murheenmurtama siitä, että en saa clomeja käyttöön vielä tästäkään kierrosta vaan vasta toukokuussa ja sekään ei ole varmaa. Reseptiä ei kirjoitettu valmiiksi. Eihän clomit sitä takaa, että raskautuisin heti, mutta olisin halunnut jo nyt saada tilaisuuden tietää kasvaako munarakkula edes. Lääkäri totesi, että pelkässä anovulaatitilanteessa meillä olisi muka jotenkin parempi onnistumismahdollisuus. Ei lohduttanut siinä tilanteessa ja näiden vuosien jälkeen en missään asiassa katso olevani jotenkin helpommassa asemassa.

Se ei ole pelkkä anovulaatio. Minulle se tarkoittaa sitä etten voi tulla raskaaksi ilman apuja ja joku on niiden lääkkeiden reseptien kirjoittaja, joita tarvitsen ovulaation aikaansaamiseksi ja joku voi olla myös kirjoittamatta reseptejä. Tietysti on myös mahdollista, ettei mikään valmiste toimikaan. Olen myös varautunut pahimpaan.

Eilen illalla kuiten sohvalla makoillessani tuli sellainen levollinen olo, vaikka koko päivän ja alkuillan olin hirmu itkuinen ja jopa vihainen tulevasta odottelusta. Sanoin miehelle, että ei tämä yksi odottelukierto tässä välissä niin paha ole. On se pitkä aika vuosien odottelun jälkeen, mutta ei kuitenkaan ole kun "järkevässä tilassa" ajattelee. Tällä väliajalla saadaan verenpainelääkitys muutettua. Nostetaan lääkeannosta mikäli tilanne sen vaatii. Kysyin mieheltä mikä hänen olo on ja hänkin oli rauhoittunut. Päivällä hän meni polikäynnin jälkeen heti ulos touhuilemaan mistä tiiän hänellä olleen paha olo. Se on hänen keinonsa selviytyä, tehdä jotain. Siellä hän paukutteli vanhan ulko-oven irti ja asensi uuden.

Nyt vain positiivista ajattelua ja levollista mieltä. Yritän olla antamatta murehtimiselle valtaa, mutta pahojen päivien takia ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa. Katsotaan rauhassa mitä kevät tuo tullessaan.