Olen miettinyt olenko todellakin ollut niin etäinen viime aikoina ja kuukausina, että tuntuu kuin ystävät/kaverit olisivat sen myötä kaikonneet kauas. Paria henkilöä lukuunottamatta näin on käynyt ja tunnen välillä itseni todella yksinäiseksi. Yksi näistä henkilöistä vannotti vielä vajaa vuosi taaksepäin, että hän on koska vaan valmis kuuntelemaan. Onhan hänellä itselläänkin kokemusta lapsettomuudesta. En ole kuormittanut ketään, ei ole siitä kyse ettei hän enää jaksaisi. Vaan siinä vaiheessa, kun olin valmis keskustelemaan sain aika nuivan vastaanoton. Oltiin kuiten muutoin jutuissa ni siksi hiukan ihmettelen.
Oikeastaan huomasin jo viime vuoden puolella, ettei joitakin tyyppejä jaksa hitustakaan kiinnostaa meidän lapsettomuus tai lähinnä toisten tunteet. Puukkoa väännettiin haavassa joko tarkotuksella tai tahattomasti. En ole kysynyt asiasta, koska silloin tuntui niin pahalta. Olen ollut hiljaa ja ottanut kaiken vastaan. Juu, olen kiltti "tyttö" enkä pullikoi vastaan, vaikka joskus ois syytä ollut.
Tästä mun "tohvelimaisuudesta" kuten mies asian ilmaisi on tullut muutenkin ongelmia ihan nykyhetkeen. En kerta kaikkiaan osaa avata suutani jutellessa gynen kanssa. Olen nyt viime päivinä puheluiden kautta hoitanut lääkeannostuksien nostoja jne. Annan viedä itteeni niinkuin pässiä narussa ja itken sitten jälkeenpäin ja olen vihainen itselleni. Meillä ei oikeasti synkkaa tämän lääkärin kanssa ollenkaan, vaikka luulin että homma lähtisi toimimaan. Eka käyntihän oli mulle ikävä kokemus ja toisella kertaa miehen ollessa mukana kaikki meni hyvin. Lääkäri on jyrkkä ja kylmä.
Viimisimmän puhelun jälkeen mies avasi linjat ja soitti uudelleen, vaikka aikaa ei oltukaan varattu. Hän halusi jututtaa lääkäriä ja oli kertonut miltä minusta tuntuu. Ehkä siksi, että olin jo ilmoittamassa polille etten enää käy siellä vaan annan koko asian olla. Hävettää, olen ihan reppana. :( Olisi todella ikävää, jos en vaan huonojen kemioiden takia haluaisi enää jatkaa. Käymme siis julkisella puolella ja siellä ei ole tarjota toista lääkäriä meidän paikkakunnalla. Yksityiselle meneminen ei ole vielä suunnitelmissa. Tottakai mikäli julkisen puolen hoidoista ei ole apua niin sen jälkeen, jos on järkeä jatkaa niin menemme. Kaikki kuiten aikanaan.
Tänne blogiin saan onnekseni kirjoitettua asiat niiku ne ovat. Ihan toivoton tapaus en kait sitte ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti