Tällä viikolla olisi tullut 12 raskausviikkoa täyteen, jos kaikki olisi mennyt hyvin. Kalenterin merkintä siitä muistuttaa, mutta sen sijaan tällä viikolla olikin jälkitarkastus lapsettomuuspolilla. Kohdunulkoisenraskauden leikkauksesta on pian 5 vkoa. Jännitin jo edellisenä iltana sairaalaan menoa ja astellessani hissiin tunsin puristusta rinnassa ja lävitse humahti kuuma aalto. Hyvin kaikki lopulta meni ja sain itseni koottua, miehen mukana olo auttoi paljon.
Toipuminen fyysisesti on edennyt normaalisti. Paikat ovat kunnossa ja näytin ovuloineen vasemmalta puolelta. Kuukautiset eivät ole vielä alkaneet ja arvio oli, että 1-2 vkon sisällä pitäisi alkaa. Psyykkinen vointi sitten taas ei ole vielä kovinkaan kummoinen. On toki tällä hetkellä hirmu paljon parempi kuin esim. 2 vkoa taaksepäin, mutta leikkauksen jälkeen vaivaksi tulleet ahdistuskohtaukset kiusaavat vielä silloin tällöin. Ei enää onneksi päivittäin kuten alussa. Terveyskeskuslääkärin mukaan ovat paniikkioireita. Erittäin ahdistavia ja lamaannuttavia ovat pahimmillaan olleet ja alkuun säikähdin tosi paljon, kun en aiemmin ole moisia kokenut. Luonnollista, olenhan kokenut ison menetyksen.
Tarkastuksen jälkeen aloimme miettimään tulevaa. Edetään siinä tahdissa mikä meille parhaiten sopii, mutta polin kesätauon vuoksi kuitenkin aikaisintaan elokuussa olen yhteydessä sinne. Tämä sopii minulle ja meille paremmin kuin hyvin. Minulle on tärkeää saada toipua hetki vielä rauhassa ja mies on samaa mieltä. Meillä on pitkä lapsettomuushistoria taustalla joten clomifen otetaan käyttöön joka tapauksessa, vaikka spontaanin raskauden mahdollisuus onkin olemassa. Mitään kehoitusta käyttää ehkäisyä tai pitää taukoa yrityksessä ei ole. Olen yrittänyt olla ajattelematta hoitoja ja jatkoa, mutta niin vaan pelko siitä, ettei toista kertaa tärppääkään pyörii mielessä. Myöskään pelko kohdunulkoisen uusiutumisesta ei ole vieras.
Luulen blogihiljaisuuuden jatkuvan ainaki jonkun tovin vielä. Nautitaan kesästä ja lomasta. Ladataan akkuja syksyyn. Hauskaa Juhannusta lukijoille!
Kiva, että jaksoit kirjoitella kuulumisia. En osaa kuvitella, miten pahalta tuntuu pitkän lapsettomuuden jälkeen kohdata tuollaista, mitä te olette joutuneet kohtaamaan. Kovasti voimia tähän kesään ja toivottavasti syksy ja clomit tuo tullessaan jotain hyvää.
VastaaPoistaKiitos sulle. <3 Toivottavasti mahdollisimman moni säästyy tämmösiltä tapahtumilta, vaikka eihän niihin itse pysty vaikuttamaan. Tuli yllärinä miten voimakkaasti reagoin.
Poista