Viime yönä näin unta, että olin raskaana. Unessa olin matkalla synnyttämään ja synnytin ihanien ihmisten avustamana pienen vauvan. Koko ajan olin hirveän huolestunut ja kyselin onko mikäkin normaalia.
Kaikkein kamalinta oli herätä siinä kohtaa, kun mies sai kätilöltä pienen lapsemme syliinsä ja kysyi, että tässäkö meidän vauva nyt on. Onnenkyyneleet valuivat hänen silmistään. Tunsin ittekin itteni unessa ääri onnelliseksi. Tähän loppui siis hyvä uni ja heräsin takaisin painajaismaiseen todellisuuteen.
Kello oli viisi yöllä. Ahdistuneena ja itkuisena yritin jatkaa uniani, mutta ei se onnistunut niin vain. Jouduin ottamaan rauhoittavaa tosi tosi pitkään aikaan ja se harmittaa kyllä hiukan. Olen melko hyvin pärjännyt paniikkini kanssa pitkään.
Pelkään, etten ikinä tule näkemään miestäni tuossa tilantessa. Pelkään sitä niin kovin, että me ei tuota onnea tulla kokemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti