En tiedä miten selviän taas tästä ylöspäin. Olen raivonnut eilisestä alkaen lahjakkaasti. Mulle tulee paha olo siitä, mutta en vaan yksinkertaisesti voi itselleni mitään. Viha, katkeruus ja kateus. Vuoden aikana niistä on tullut arkipäivää elämässäni. Lukuunottamatta niitä pieniä jaksoja, kun leijun haavemaailmoissa, minkä jälkeen seuraa alas mätkähtäminen.
Vuodelta 2014 odotan raskautta niinko me kaikki tässä tilanteessa olevat. Toivon kovasti, että onnistumme. Itsellä usko onnistumiseen hiipuu koko ajan. Jokaisen negatiivisen raskaustestin jälkeen se vähenee. Tällä hetkellä uskoa ei ole juuri lainkaan kiitos näiden kahden viimeisimmän kierron, joissa meille ei annettu minkäänlaista toivoa.
Pelko siitä, että ensi vuosi on ihan yhtä rankka ellei rankempikin on läsnä. Meillä ei uutta vuotta juhlisteta millään tavalla. Tässä yritetään vaan jaksaa parhaimman mukaan eteenpäin. Työtä se vaatii, ainakin minulta. Eipä ole kovinkaan paljon positiivia tullut kirjoiteltua pitkiin aikoihin, ihmekös tuo. En kuitenkaan väkisin ala vääntämään mitään, huijaisin vain itseäni. Toivon silti, että te lukijat jaksaisitte pysyä mukana.
Toivon kaikille lapsettomuuden kanssa kamppaileville kevyempää alkavaa vuotta 2014 <3
Kirjoittaminen on tapa purkaa osa paskasta itseltä pois.. samalla jaat tunteita, joihin liian moni pystyy samaistumaan. Eli älä kanna huolta siitä, ettetkö olisi kiinnostava mustista ajatuksista huolimatta. Itse asiassa niiden kanssa olet vain lähempänä lapsettoman ajatusmaailmaa.
VastaaPoistaKeveyttä minäkin toivon sinulle tulevaan vuoteen! *puhaltaa virtuaalihöyhenen*
Kiitos :)
PoistaEipä multakaan pahemmin positiivisuutta vaihteeks irtoa. Mutta onneks taitaa lukijat jo olla tottuneet mun kiukkuiluun :D kirjoittaminen helpottaa ja hyvä niitä negatiivisiakin tunteita on käsitellä. Toivotaan että tämä olis meidän kiukkuajien ja masistelijoiden vuosi ;)
VastaaPoistaTäällä yksi lapseton lisää, joka jää lukijaksi.
VastaaPoista