Tuntuu olevan itku herkässä. Olin kierrellyt ruokaostokset suurinpiirtein kaikki tarvittavat kärryyn. Ajattelin vielä piipahtaa vaatepuolella. Siellä oli yhden hyllyn välissä ei enää niin nuori nainen lapsen kanssa. Lapsi istui pyörätuolissa ja oli kehitysvammainen ja piti omaa ääntänsä. Tässä kohtaa mulle tuli ihan hirveän huono olo. En tiedä oliko se pelkästään sääliä lasta kohtaan vai pelkoa siitä, että mitä jos olen liian pitkään venyttänyt tätä hoitoon hakeutumista ja jos mulleki syntyy sairas lapsi. Eihän se ikää katso, jos näin on käydäkseen ja mistä hitosta edes tiesin oliko nainen lapsen isoäiti vai äiti. Enkä myöskään ajattele niin, että olisimme valmiita vastaanottamaan vain terveen lapsen. Kaikki sitä kuitenkin toivoo.
Hirveen nopsaan hakeuduin toiseen hyllyväliin itkemään, eikä siitä meinannut tulla loppua. Pahimman mentyä ohi lähdin kassoja kohti, en todellakaan jäänyt katsomaan mitään rättejä. Halusin vain pirun nopeasti kotiin. Kassajono tuntui matelevan...
Kaikesta huolimatta toivotan kaikille lukijoille Onnekasta Uutta Vuotta 2013! Joitakin kävijöitä ilmeisesti on, vaikka kommentteja ei olekaan tullut.
Mukavaa, että olet aloittanut blogin. Tulin lukijaksi. Minua blogi on auttanut jäsentelemään asioita ja tutkailemaan kiertoani. Toimii ikäänkuin päiväkirjana myös itselle.
VastaaPoistaMinulla on myös aina ollut tunne, että minussa on jotain vikaa ja olen 'tiennyt', etten voi tulla raskaaksi. Ylläri, että asia on mennyt just niin. Ystävät sikiää ihan silmissä, positiivisia raskaustestejä ja terveitä vauvoja plopasahtelee maailmaan. Minulla unelmat romuttuu aina jo pari päivää ovulaation jälkeen, kun alkaa kouristukset ja vuoto.