Aamulla labraan jonottaessa hoitsut kävelivät ees ja taas ja yhdellä hoitajista näkyi selvästi ja somasti vauvamaha. Aloin toivomaan, että en vain joutuisi hänen piikitettäväksi. Kuinkas muutenkaan ni tottakai oven avatessa siellä hymyili ja tervehti iloinen raskaana oleva nainen. Tekohymy kasvoilla annoin ottaa verikokeet. Onneksi sama henkilö ei tullut ottamaan sydänfilmiä.
Tänään näin myös kuvan tästä neljännestä yllättävästä tätitettävästä. Hän on ihana jo siinä kuvassakin. Toivottavasti pian saisin tavata hänet ihan livenäkin. Ainakin tahtoisin. Melkein arvasin, että näin kävisi. Kyllä silti olen vielä hiukan loukkaantunut, mutta eihän se tämän lapsen syy lainkaan ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti