keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Neljän lapsen täti!

Reilu viikko taaksepäin kuulin yllättäin, että olenkin neljän lapsen täti enkä kolmen niinkuin luulin. Olen nyt mutustellut asiaa mielessäni ja purkanut kiukkua siitä miks se kerrottiin juuri nyt, eikä jo aiemmin. Tähän sisareeni jolla tämä lapsi yllättäin on olemassa en ole pystynyt olemaan yhteydessä. Eikä hänkään ole mitään yhteyttä ottanut ja tietää minun nyt tietävän.

Yksi sisaristani asuu sattumoisin samalla paikkakunnalla kuin minä ja hänelle olen kyläillessä joulukuun alussa kertonut, että olemme nyt päättäneet mennä lapsettomuustutkimuksiin/hoitoihin ennen kuin on myöhäistä iänki suhteen, pyysin myös ettei hän puhuisi asiasta kellekään. Hän kutsui kaffelle tammikuun alussa tarkoituksenaan kertoa tästä olemassa olevasta lapsesta, joka on jo yli vuoden ikäinen!! Ei hän saanut kerrottua. Hiukan ihmettelin ku olin näkevinäni jossain vaiheessa niinkuin hän olisi pyyhkinyt kyyneleitä. Sitten ajattelin, että hän avautuu jos on oikeasti jokin hätänä. Luulin siis tapaamisen olevan vain ihan normii kaffeseuraa ja juttelua sisarusten kesken.

Sitten yhtenä iltana puhelin soi ja äitini soittaa. Kertoo tämän asian ja myös sen, että minut oli kutsuttu sinne silloin tätä tietoa kuulemaan. Menin ihan tolaltani ja kysyin jotta ihan oikeastiko vain tätä tietoa varten oli pyydetty käymään.... Aloin itkemään. En ollut äidilleni kertonut meidän hoitosuunnitelmista ja ainakin hän väitti ettei tiennyt niistä. En tiedä mikä on totta ja mikä ei. Ei sillä kuitenkaan ole niin väliä. Ei kukaan muukaan ole tiennyt asiasta ennen tätä kuulemma, mutta en tiedä.

Miksi asia kerrottiin juuri nyt? Miksi en ole saanut olla täti lapselle jo aiemmin? En tunne koko lasta lainkaan vielä ja silti tiedän, että tässä jossain lähellä on pieni jolle oisin voinut saada olla läheinen. Ehkä syy on siinä että nämä vanhemmat eivät ole yhdessä, eivätkä seurustele. Tämä lapsi on "vahinko", ei suunniteltu ainakaan sisareni osalta. Nytkö pitäisi alkaa olemaan täti?

Ystävälleni uskalsin sanoa totuuden ja uskallan sen täälläkin kirjoittaa. En tunne iloa tästä tätitettävästä. Ehkä joskus voin tuntea, mutta miten saada välit toimimaan sisareni kanssa jatkossa. Tällä hetkellä en häntä tahdo tavata. Olen loukkaantunut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti